Kristine Groven

Barnets Hus, Husets Barn

Kuva: Marika Tomu Kaipainen

Teoksen tavoitteena on valaista yhteiskuntaa ja sen vaikutusta meihin. Kuinka meidän kaikkien tulisi ottaa paikkamme siellä, olimmepa köyhiä tai rikkaita, nälkäisiä tai kylläisiä, miehiä tai naisia, vanhoja tai nuoria, hyvin koulutettuja tai ei, riippumatta siitä, mistä maasta tulemme.

Olemme yhteiskunnan lapsia - yhteiskunta, jossa kasvamme, opettaa meitä olemaan. Yhteiskunta on meidän - me päätämme, mitä se meille opettaa.

Runo kritisoi yhteiskuntaa, erityisesti sitä, kuinka vähän muutosta tapahtuu. Kaikki meille on luvattu, mutta emme saa. Tämä koskee kaikkea ilmastokriisistä koulutukseen ja puhtaaseen veteen.

Tähän haluaisin muutosta tulevaisuudessa. Haluaisin nähdä, että ne meistä, joilla on resursseja siinä määrin, että pidämme niitä itsestäänselvyytenä, voivat jakaa ne niiden kanssa, joilla ei ole.

Työskentelemme yhdessä yhteiskunnan puolesta, johon kaikki mahtuvat riippumatta siitä, keitä he ovat. Jossa kaikilla voi olla mahdollisuuksia eikä raha, ruoka, vesi, koulutus tai sukupuoli rajoita heitä.


The work aims to shed light on society and how it affects us. How we should all take our place there, whether we are poor or rich, hungry or full, male or female, old or young, well-educated or not, no matter what country you come from.

We are society's children - the society we grow up in teaches us how to be. Society is ours - we decide what it will teach us.

The poem is a criticism of society, especially a criticism of how little change is taking place. Everything we are promised but don't get. This applies to everything from the climate crisis to education and to clean water.

This is what I would like to see change in the future. I would like to see that those of us who have resources to such an extent that we take them for granted can share them with those who do not.

Working together for a society that accommodates everyone, no matter who they are. Where everyone can have opportunities and not be limited by money, food, water, education or gender.


Arbetet syftar till att belysa samhället och hur det påverkar oss. Hur vi alla ska ta vår plats där, vare sig vi är fattiga eller rika, hungriga eller mätta, man eller kvinna, gammal eller ung, välutbildade eller inte, oavsett vilket land du kommer ifrån.

Vi är samhällets barn - samhället vi växer upp i lär oss hur vi ska vara. Samhället är vårt - vi bestämmer vad det ska lära oss.

Dikten är en kritik av samhället, särskilt en kritik av hur lite förändring som sker. Allt vi är lovade men inte får. Det gäller allt från klimatkrisen till utbildning och till rent vatten.

Detta är vad jag skulle vilja se förändras i framtiden. Jag skulle vilja se att vi som har resurser i en sådan omfattning att vi tar dem för givna kan dela dem med dem som inte har det.

Att arbeta tillsammans för ett samhälle som rymmer alla, oavsett vem de är. Där alla kan ha möjligheter och inte begränsas av pengar, mat, vatten, utbildning eller kön.


Runo Dikt Poem

kristinegroven@outlook.com