Kuvat: Maria Punkkinen

Valkoinen veistos seisoo yksinään jalustalla. Se ei kerro ensisilmäyksellä koko tarinaansa - se näyttää vain ihmistorsolta. Veistos vaatii lähempää tarkastelua. Valot ja varjot herättävät sen pinnan yksityiskohdat eloon, mutta suurimman yllätyksen katsoja kokee teosta koskiessa: se on lämmin.

Teos viittaa Agenda 2030 kestävän kehityksen tavoitteeseen 3 - terveyttä ja hyvinvointia, keskittyen etenkin yksinäisyyteen. Yksinäisyys on yhteiskunnan syöpä, musertava tyhjyys ja asia, mikä koskettaa lähes jokaista ihmistä jollain tavalla elämänsä aikana. Aivan kuten veistoksen pienet yksityiskohdat, ei yksinäisyys kuitenkaan aina näy ulospäin vaan vaaditaan kurottamista ja lähelle menemistä ennen kuin asiat paljastuvat. Teos pyrkii herättämään keskustelua yksinäisyydestä ja muistuttaa kosketuksen merkityksestä, olemaan läsnä.

Teos pyrkii luomaan moniaistisen taidekokemuksen ja rikkoo samalla taiteessa usein esiintyvää "ei saa koskea"-sääntöä. Sääntöä rikkomalla taiteen kokemus mahdollistuu eri tavalla myös näkörajoitteisille ihmisille.

Covid-19 rajoitteiden vuoksi teokseen koskeminen on mahdollista teoksen vieressä olevia ohjeita noudattaen.

Teoskyselyt: maria.punkkinen@gmail.com

www.mariapunkkinen.com